×
Vi använder cookies på våra sajter för att ge dig en bättre upplevelse. Med att fortsätta godkänner du detta. Läs mer ›
Acceptera
HelsinkiMissio-blogi

Hyvä yritys

Tuula Colliander
20.09.2019

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä. Löytävätkö kaksi yhteiskunnan erilaista toimijaa yhteisen sävelen, tavoitteen ja tekemisen tavan, joka tuottaa lisäarvoa molemmille – ja edistää samalla yhteistä hyvää?

Yli kaksikymmentä vuotta olen tätä asiaa pohtinut ja työstänyt eri näkökulmilta. Välillä yrityksen, pääosin yhteiskunnallisen toimijan roolista. Edelleen kysymys on vailla yksiselitteistä vastausta ja hyvä niin. On tärkeää, että pohdinta ja keskustelu on jatkuvaa, jotta vältytään yhteistyötavoilta, joiden hyötyä kummankaan osapuolen on vaikea havaita.

Yritysten vastuullisuutta niin lokaalilla kuin globaalilla areenalla perätään enenevässä määrin. Taloudellinen vastuu lienee mitattavin alue ja ympäristövastuu aikamme suurin haaste. Vastuullisen yritystoiminnan kolmanneksi alueeksi määritellään sosiaalinen vastuu – vastuu ihmisistä ja yhteisöstä. Tuloksen tekemisen lisäksi yrityksen on oltava monin mittarein myös hyvä ollakseen hyväksyttävä. Vastuullisuus yritystoiminnassa on menestystekijä, jopa vaatimus.

Miksi sitten järjestö haluaa yrityksiä mukaan toimintaansa, tukijoiksi ja tekijöiksi? Eikö yhteisen tavoitteen löytäminen vie enemmän resursseja kuin antaa niitä?

Vastaus löytyy arvoista ja avoimuudesta. Ollakseen hedelmällistä yhteistyön täytyy perustua tasa-arvoiseen lähtökohtaan ja yhteiseen arvopohjaan. On yhdessä määriteltävä, mitä hyvää haluamme aidosti saada aikaan ja kenelle.

Ihmiset yhdistävät meidät toisiimme

Järjestön ja yrityksen toimintaa määrittävät ympäristö ja talouden reunaehdot. Merkittävin yhdistävä tekijä ovat kuitenkin ihmiset. Ihmiset elävät, iloitsevat ja surevat,  tekevät valintoja kukin voimavarojensa mukaan. Ihmiset yhdistävät meidät toisiimme.

Tarvitsemme toinen toisiamme niin iloissa kuin suruissa. Jokaisen läheinen voi olla yksinäinen, kenen tahansa lapsi voi tarvita apua tai perhe joutua kriisiin vanhempien työtilanteen tai terveydentilan muuttuessa. Ihmisten hyvinvoinnin muutoksen vaikutukset ovat laajat.

HelsinkiMissiolla, kuten muillakin järjestöillä, on oma tehtävänsä. Kohtaamme ihmisen myötätunnolla, haluamme tukea hänen hyvinvointiaan. Autamme ja tuemme siellä, mihin julkiset palvelut eivät riitä tai missä niitä ei ole tarjolla lainkaan. Teemme työtä, jotta kaupungissa kukaan ei jää yksin. Se on suuri tavoite, jonka saavuttamiseksi tarvitaan ammattilaisia, vapaaehtoisia, osaamista ja resursseja. Sekä ennen kaikkea yhteistyötä eri toimijoiden kanssa.

Monet yritykset pitävät missiotamme tärkeänä ja ovat antaneet meille osaamistaan, vapaaehtoistyöpanostaan ja tukeneet toimintaamme lahjoituksin. Muun muassa Buster Boats, Tallink Silja, OP Helsinki, Kaiku Helsinki, DNA ja Sokotel ovat tukeneet työtämme. Yritysten osallistuminen toimintaamme on otettu ilolla vastaan, niin meillä kuin yritysten omissa sidosryhmissä. Yritysten ja niiden henkilökunnan sekä asiakkaiden  tuella ja avulla olemme voineet auttaa tehokkaasti vanhuksia, lapsiperheitä ja nuoria. Me tarvitsemme hyviä yrityksiä ja kutsumme heitä jatkossakin yhteistyöhön. Sitoudumme vastavuoroiseen ja avoimeen dialogiin – mitä kaikkea hyvää voimme yhdessä saada aikaan? Hyvä yritys, ovemme ovat avoimet!

***

Kirjoittaja on HelsinkiMission toiminnanjohtaja.

Seuraa Tuulaa Twitterissä

Tuula Colliander

toiminnanjohtaja

Seuraa Tuulaa Twitterissä

HelsinkiMissio-blogi – Alla inlägg

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

25.04.2019 –
Heidi Rouhiainen

Keskuudessamme elää näkymätön joukko ”salaa syrjäytyneitä” nuoria aikuisia, joiden mieli ei kestä kilpailuyhteiskunnan paineita. He pärjäävät ulkoisesti, mutta ovat henkisesti aivan lopussa.

21.03.2019 –
Emma Lindegren

Tulinko oikeaan paikkaan? Onko kriisini tarpeeksi iso? Entä jos vien jonkun toisen apua kipeämmin tarvitsevan paikan? Pitäisikö olla masentuneempi? Voinko tulla, vaikka jaksan yhä sinnitellä töissä?

13.02.2019 –
Maria Rakkolainen

Työ yksinäisyyden vähentämisen Näkemys-ohjelman parissa on ravistellut sellaisia itsestäänselvinä pidettyjä käsitteitä kuin ystävällisyys ja ystävyys. Miten oikein voisi ystävystyä? Miten ystävyys alkaa?

17.01.2019 –
Heidi Rouhiainen

Täydellisyyden tavoittelu on ansa, johon yhä useammat nuoret aikuiset lankeavat. Milloin itsensä kehittäminen muuttuu pakkomielteiseksi suorittamiseksi?

19.12.2018 –
Tuula Colliander

Jokainen meistä on joskus kokenut olonsa yksinäiseksi, jopa toivonut saavansa olla hetken yksin. Hetkittäinen, vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden omien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn.

14.12.2018 –
Jenny Julkunen

Yksinäisyys on viime aikoina puhuttanut mediassa. Yksinäisyys herättää monenlaisia mielikuvia ja stereotypioita yksin koulunpihalla kiveä potkivasta lapsesta sadan kissan kanssa asustavaan erakkoon. Usein yksinäisyys ei kuitenkaan näy päällepäin.

15.06.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistatko sitä lapsena koettua tunnetta vatsapohjassa, kun aamulla silmiä avatessa muistit, että on syntymäpäiväsi tai jouluaatto? Kun nuorena silmäilit välitunnilla ihastustasi? Tai menit huvipuistoon, istuit sen ensimmäiseen laitteeseen ja hymyilit odotukselle, että hui, kohta lähtee ja lujaa!

17.04.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistan, kun olin pienenä äitini kanssa kaupan parkkipaikalla ja vanhalla naisella oli mustat vaatteet, hattu ja huntu kasvoillaan. Äitini vastasi uteluuni, että se oli suruhuntu. Merkki siitä, että nainen oli menettänyt läheisensä. Se herätti minussa hämmennystä, mutta myös kunnioitusta.

27.02.2018 –
Jenny Julkunen

Tapasin taannoin ihmisen. Hän pohti – monen meistä tavoin – kysymystä siitä, kuka ja minkälainen hän on. Hän kertoi olleensa lähestulkoon koko elämänsä yksin.

23.11.2017 –
Jenny Julkunen

Satoi vettä, kaatamalla. Työmatkapyöräilijän unelma. Ei auttanut muu kuin sonnustautua kokovartalo-goretexiin ja hypätä reippaasti satulan selkään.

04.10.2017 –
Maria Rakkolainen

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

02.10.2015 –
Henrietta Grönlund

Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa.

03.06.2015 –
Henrietta Grönlund

Myötätunto on ollut kova juttu HelsinkiMissiossa jo muutaman vuoden. Arkimerkitykseltään tuttu asia avaa vallankumouksellisia näköaloja, kun siihen perehtyy.

Visa mer ›