×
Vi använder cookies på våra sajter för att ge dig en bättre upplevelse. Med att fortsätta godkänner du detta. Läs mer ›
Acceptera
HelsinkiMissio-blogi

Kohtuullisuudesta ja kohtuuttomuudesta

Heidi Rouhiainen
17.01.2019

Täydellisyyden tavoittelu on ansa, johon yhä useammat nuoret aikuiset lankeavat. Milloin itsensä kehittäminen muuttuu pakkomielteiseksi suorittamiseksi? Kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden erottaminen toisistaan on vaikeaa, kun elämä täyttyy ulkoa päin tulevista paineista ja oman mielen ankarista vaatimuksista.

Kun elämä muuttuu suoritusten kanssa kamppailuksi, on aika pysähtyä miettimään, mistä itselle hyvä ja mielekäs elämä koostuu. Pysähtyminen omien tarpeiden ja tunteiden äärelle on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, jos täydellisyyttä tavoitteleva elämäntapa yhdistyy ankariin itsekriittisiin ajatuksiin.

Pysähtyminen nimittäin herättää suorittajassa syyllisyyttä, koska se tuntuu laiskottelulta. Syyllisyyden seuraksi liittyy helposti myös häpeä, jolloin mielen maisema synkkenee entisestään: En ole minkään arvoinen, jos en tee koko ajan jotain. Kohtuutonta, eikö vain – mutta todellisuutta monille nuorille aikuisille.

On raskasta olla koko ajan paras versio itsestään. Paradoksaalisesti perfektionisti on tuomittu epäonnistumaan, koska itseen ja omaan elämään kohdistuvat vaatimukset ovat niin kovia, että onnistuminen on lähes mahdotonta. Kokemus omasta huonommuudesta vain vahvistuu kerta toisensa jälkeen ja negatiivinen kehä pitää yllä ankaraa itsekriittistä ajattelua.

Elämästä nauttiminen on vaikeaa, jos tuntee jatkuvasti olevansa huono. Ilmiö on todella vakava, sillä epäterve perfektionisti altistaa nuoria aikuisia mielenterveysongelmille ja lisää jopa itsemurhariskiä.

On helpompi havaita, miten huonot ihmissuhteet muihin ihmisiin heikentävät omaa hyvinvointia, mutta yhtä lailla huono suhde itseen on tuhoisa. Vähättelyllä, syyttelyllä ja ankaruudella on kielteisiä vaikutuksia, ihan sama ovatko ne lähtöisin toisesta tai kohdistettu itseen. Sen vuoksi on tärkeää miettiä ja huomata, onko rakentanut toimivan suhteen itseensä.  

Epäterveen perfektionismin vastakohta on ystävällisyys. On lohdullista ajatella, että kannustaminen, lempeys ja ymmärtävä mieli ovat parasta lääkettä kohtuuttomalle elämän suorittamiselle. Olen todistanut lukuisia kertoja työssäni, miten suhdetta omaan itseen voi muuttaa ystävällisemmäksi. Pyrin vahvistamaan sellaista suhdetta myös itseeni jatkuvasti.

Meillä jokaisella on oikeus lohduttaa itseä, kun kohtaamme vaikeita elämäntilanteita ja hankalia tunteita. Itsensä kanssa ystävystynyt ihminen toimii suhteessa itseen aivan kuin hyvä ystävä, joka iloitsee kanssamme, lohduttaa surussa ja kannustaa epäonnistumisissa. Ystävystyminen on paras lahja, jonka voit itsellesi tänä vuonna antaa.

***

Kirjoittaja työskentelee HelsinkiMission Nuorten kriisipisteen tiimivastaavana. Kriisityön lisäksi Heidi on palautetietoisen hoidon asiantuntija ja kouluttaja. Yhteyden luominen ja ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ovat hänen työssään arvoja, joiden pohjalle kaikki rakentuu.

Seuraa Heidiä Twitterissä

Kuuntele Yle Areenasta Havaintoja ihmisestä -ohjelma "En tykkää itsestäni ilman suorittamista"

Heidi Rouhiainen

keskustelu- ja kriisiavun päällikkö

HelsinkiMissio-blogi – Alla inlägg

16.08.2019 –
Kaisa Tuuteri

Lapsiperheen arki tuntuu välillä räpiköinniltä kiireen ja vaatimusten ristiaallokossa. Miten tästä elämänvaiheesta ehtisi nauttiakin? Perhetoiminnan vapaaehtoisen tehtävä on auttaa pysähtymään. 

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

25.04.2019 –
Heidi Rouhiainen

Keskuudessamme elää näkymätön joukko ”salaa syrjäytyneitä” nuoria aikuisia, joiden mieli ei kestä kilpailuyhteiskunnan paineita. He pärjäävät ulkoisesti, mutta ovat henkisesti aivan lopussa.

21.03.2019 –
Emma Lindegren

Tulinko oikeaan paikkaan? Onko kriisini tarpeeksi iso? Entä jos vien jonkun toisen apua kipeämmin tarvitsevan paikan? Pitäisikö olla masentuneempi? Voinko tulla, vaikka jaksan yhä sinnitellä töissä?

13.02.2019 –
Maria Rakkolainen

Työ yksinäisyyden vähentämisen Näkemys-ohjelman parissa on ravistellut sellaisia itsestäänselvinä pidettyjä käsitteitä kuin ystävällisyys ja ystävyys. Miten oikein voisi ystävystyä? Miten ystävyys alkaa?

17.01.2019 –
Heidi Rouhiainen

Täydellisyyden tavoittelu on ansa, johon yhä useammat nuoret aikuiset lankeavat. Milloin itsensä kehittäminen muuttuu pakkomielteiseksi suorittamiseksi?

19.12.2018 –
Tuula Colliander

Jokainen meistä on joskus kokenut olonsa yksinäiseksi, jopa toivonut saavansa olla hetken yksin. Hetkittäinen, vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden omien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn.

14.12.2018 –
Jenny Julkunen

Yksinäisyys on viime aikoina puhuttanut mediassa. Yksinäisyys herättää monenlaisia mielikuvia ja stereotypioita yksin koulunpihalla kiveä potkivasta lapsesta sadan kissan kanssa asustavaan erakkoon. Usein yksinäisyys ei kuitenkaan näy päällepäin.

15.06.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistatko sitä lapsena koettua tunnetta vatsapohjassa, kun aamulla silmiä avatessa muistit, että on syntymäpäiväsi tai jouluaatto? Kun nuorena silmäilit välitunnilla ihastustasi? Tai menit huvipuistoon, istuit sen ensimmäiseen laitteeseen ja hymyilit odotukselle, että hui, kohta lähtee ja lujaa!

17.04.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistan, kun olin pienenä äitini kanssa kaupan parkkipaikalla ja vanhalla naisella oli mustat vaatteet, hattu ja huntu kasvoillaan. Äitini vastasi uteluuni, että se oli suruhuntu. Merkki siitä, että nainen oli menettänyt läheisensä. Se herätti minussa hämmennystä, mutta myös kunnioitusta.

27.02.2018 –
Jenny Julkunen

Tapasin taannoin ihmisen. Hän pohti – monen meistä tavoin – kysymystä siitä, kuka ja minkälainen hän on. Hän kertoi olleensa lähestulkoon koko elämänsä yksin.

23.11.2017 –
Jenny Julkunen

Satoi vettä, kaatamalla. Työmatkapyöräilijän unelma. Ei auttanut muu kuin sonnustautua kokovartalo-goretexiin ja hypätä reippaasti satulan selkään.

04.10.2017 –
Maria Rakkolainen

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

02.10.2015 –
Henrietta Grönlund

Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa.

03.06.2015 –
Henrietta Grönlund

Myötätunto on ollut kova juttu HelsinkiMissiossa jo muutaman vuoden. Arkimerkitykseltään tuttu asia avaa vallankumouksellisia näköaloja, kun siihen perehtyy.

Visa mer ›