×
Vi använder cookies på våra sajter för att ge dig en bättre upplevelse. Med att fortsätta godkänner du detta. Läs mer ›
Acceptera
HelsinkiMissio-blogi

Kolme vinkkiä yksinäisen mielen rauhoittamiseksi

Jenny Julkunen
05.05.2020

Koko maailma elää parhaillaan hyvin poikkeuksellista aikaa. Yksinäisyys on jokaiselle meistä tuttu ilmiö ja tunne. Se kertoo ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden perustarpeestamme. Juuri nyt tarve olla yhteydessä muihin tulee erityisen näkyväksi ja koskettaa meitä kaikkia enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Yksinäisyyden kokemuksen herääminen on inhimillistä. Se on reaktio elämässämme ja ihmissuhteissamme tapahtuviin muutoksiin. Se on viesti, joka vaatii tulla huomatuksi.

Tiedämme, että jo lyhyen ajan sisällä yksinäisyys alkaa vaikuttaa meihin monin tavoin. Se vaikuttaa tunteisiimme ja ajatteluumme lisäten itseen ja muihin kohdistuvia haitallisia ajatuskehiä. Joskus se saa meidät toimimaan hyvin ristiriitaisestikin. Saatamme alkaa käyttäytyä toisin kuin haluaisimme.

Jos koet yksinäisyyttä ja huomaat ajattelusi muuttuneen sinulle jollain tavalla haitalliseksi, voit kuitenkin yrittää säädellä tunnettasi ja sen vaikutusta elämääsi.

1 Älä taistele yksinäisyyttäsi vastaan – kysy, mistä tunteesi kertovat

Yksinäisyys on tunne, joka herättää monenlaisia tunteita kuten turvattomuutta, pelkoa, ärtymystä ja surua. Kuten muutkin tunteet se tuntuu voimistuvan, jos sitä yrittää tukahduttaa, vältellä tai vähätellä. Se on kuin sinnikäs puhelinmyyjä, joka soittaa ja soittaa, kunnes vastaat.

Ikävätkin tunteet ovat osa meitä ja kuuluvat elämään.  Ja sellaisina ne tarvitsee myös hyväksyä ja huomata. Kokeile tunnetta vastaan taistelun sijaan lempeyttä. Juuri nyt on hankala tilanne ja koen näin. Mitähän tunteeni haluaa minulle kertoa?

2 Älä ruoki haitallisia ajatuksia, vaan haasta ne lempeästi

Yksinäisyys vaikuttaa ajatteluumme, ja usein ajatuksemme vaikuttavat myös sen syntyyn. Varsinaiset tapahtumat tai tilanteet eivät yksinään synnytä ikävältä tuntuvia tunteita, vaan se, millaisia merkityksiä niille mielessämme annamme. Toisin sanoen olennaista on, mitä ajattelemme tilanteen tarkoittavan. Yksinäisyyden keskellä saattaa herätä ajatuksia esimerkiksi siitä, että on muille yhdentekevä taakka, josta ei välitetä – vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan.

Haitalliset ajatukset tunnistaa siitä, että ne nimensä mukaisesti saavat olon tuntumaan entistäkin kurjemmalta eikä niistä ole hyötyä. Ajatukset alkavat nopeasti ylläpitää yksinäisyyttä. On harmillista, että tällaiset ajatukset tuntuvat tosilta, vaikka sitä ne eivät useinkaan ole. Ne ovat ajatuksia. Mielen värittämiä ja tulkitsemia versioita todellisuudesta.

Kokeile haastaa lempeästi tunnistamiasi haitallisia ajatuksia. Onko ajatus totta aina ja kaikkialla? Löytyisikö siihen poikkeuksia? Mitä ystäväsi sanoisi, jos kertoisit ajatuksistasi hänelle? Onko tämä ajatus tarpeellinen hyvinvointisi kannalta? Mitäköhän ajatukseni taustalta mahtaa löytyä?

3 Uskalla pyytää apua, vaikka tekisi mieli vetäytyä

Yksinäisyys siihen liittyvine tunteineen ja ajatuksineen saa aikaan toimintaimpulsseja. Usein ne ristiriitaisesti houkuttelevat meitä vetäytymään, välttelemään tai muulla keinoin suojautumaan kaikelta kurjalta, vaikka kipeimmin kaipaisimme toista ihmistä. Tämä voi konkreettisesti näkyä niin, että vähentää yhteydenpitoa muihin, avaa omia tunteita ja ajatuksia vähemmän muille tai pyrkii suoriutumaan kaikesta yksin. Avun pyytäminen tuntuu yksinäisyyttä suuremmalta uhalta.

Jos huomaat tällaisen toimintaimpulssin heräävän, voisitko pyrkiä toimimaan toisin? On totta, että näin poikkeustilan aikana fyysistä vetäytymistä ja jopa eristäytymistä kotiin on mahdotonta välttää, ja se tekee impulssien vastustamisen tavallistakin hankalammaksi. Juuri siksi niiden haastaminen on kuitenkin entistäkin tarpeellisempaa.

Käytä luovuuttasi ja pyri kohti muita ja itseäsi kaikesta huolimatta. Voisitko soittaa, chattailla tai vaikka kirjoittaa kirjeen? Käydä naapurin seniorille kaupassa tai ottaa naapurinkin lapset mukaan metsäretkelle? Jakaa osaamistasi videovälitteisesti? Nyt voi olla aikaa ottaa haltuun villasukkien neulominen tai shakin pelaaminen. Voisitko pyytää apua läheiseltäsi tai vaikka ammattilaiselta, jos huomaat sitä tarvitsevasi? Rauhoittuisiko levoton mieli ja keho pysähtymällä ja hengittelemällä, ehkäpä tietoisuustaitoharjoittelun avulla?

Nyt jos koskaan: älä jää yksin, älä jätä ketään yksin. Kannetaan vastuu yhdessä.

 
Kärsitkö yksinäisyydestä? Tuntuuko sinusta, ettet pysty irtautumaan siitä? Me tarjoamme apua. Lue lisää ja ota yhteyttä >

HelsinkiMission palvelut poikkeusaikana

Jenny Julkunen

yksinäisyystyön asiantuntija

HelsinkiMissio-blogi – Alla inlägg

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

05.05.2020 –
Jenny Julkunen

Koko maailma elää parhaillaan hyvin poikkeuksellista aikaa. Yksinäisyys on jokaiselle meistä tuttu ilmiö ja tunne. Se kertoo ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden perustarpeestamme.

22.04.2020 –
Tuuli Albekoglu

Sosiaalinen eristäytyminen koettelee meistä useimpia, mutta eroaako poikkeustilan aiheuttama yksinäisyyden kokemus jo pidempään jatkuneesta yksinäisyydestä? Kun poikkeustila päättyy, päättyykö yksinäisyys?

18.03.2020 –
Tiina Widman

Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut maaliskuun aikana asioita, jotka jäävät historiankirjoihin.

Koronavirusepidemian tuomat muutokset ja ohjeistukset koskevat jossain määrin meitä kaikkia. Myös työelämää on nyt opeteltava uudella tavalla.

20.02.2020 –
Tuula Colliander

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

14.02.2020 –
Jenny Julkunen

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

21.01.2020 –
Sophie Holm

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

19.12.2019 –
Tuula Colliander

HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?

20.11.2019 –
Katriina Kallio

Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.

17.10.2019 –
Maria Lähteenmäki

Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.

20.09.2019 –
Jenny Julkunen

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

20.09.2019 –
Tuula Colliander

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä.

16.08.2019 –
Kaisa Tuuteri

Lapsiperheen arki tuntuu välillä räpiköinniltä kiireen ja vaatimusten ristiaallokossa. Miten tästä elämänvaiheesta ehtisi nauttiakin? Perhetoiminnan vapaaehtoisen tehtävä on auttaa pysähtymään. 

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

Visa mer ›