×
Vi använder cookies på våra sajter för att ge dig en bättre upplevelse. Med att fortsätta godkänner du detta. Läs mer ›
Acceptera
HelsinkiMissio-blogi

Luottamuksen pöydänjalat eli miten pidämme toisistamme huolta?

Henrietta Grönlund
02.10.2015

Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa. Tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kesken on varsin suuri yksimielisyys siitä, että luottamuksella on tärkeä merkitys poliittisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa elämässä, yksilöiden ja yhteiskuntien hyvinvoinnissa ja menestyksessä.

Mitä on luottamus? Jokainen meistä kokee tai ei koe luottamusta toisiin. Siihen vaikuttaa oma elämänhistoria, kokemukset siitä, ovatko toiset ihmiset luottamuksen arvoisia. Luottamuksen yhteiskunnallinen taso, yleistynyt luottamus ei typisty yksilöiden vastuulle, vaan sitä luovat ensisijaisesti yhteiskunnalliset rakenteet. Se, miten reiluksi ja turvalliseksi yhteiskunta, sen rakenteet ja instituutiot koetaan. Luottamus instituutioihin edistää myös ihmisten keskinäistä luottamusta.  

Suomi kuuluu korkean luottamuksen maihin kuten kaikki pohjoismaat. Ne ovat monilla muillakin mittareilla maailman menestyneimpiä ja onnellisimpia yhteiskuntia. Pienet elintasoerot ja tavoite tarjota kaikille ihmisille tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen, terveydenhuoltoon ja perusturvaan ovat meikäläisen luottamusyhteiskunnan perusta. Ihmiset voivat kokea olevansa samassa veneessä.

Tämä liittyy läheisesti myös HelsinkiMission ydintehtävään, yksinäisyyden vähentämiseen. Professori Juho Saari johtaa yksinäisyystutkimushanketta, jossa HelsinkiMissiokin on mukana. Hän on osoittanut, että koetun yksinäisyyden määrä on yhteydessä yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Hyvinvointivaltio, tasa-arvoa ja luottamusta edistävä reiluus taas vähentää yksinäisyyttä. Keskeinen ja ajankohtainen kysymys on, mitä hyvinvointipalvelujen leikkaukset tekevät luottamukselle – ja myös yksinäisyydelle. 

Kansalaisten omaehtoista toimintaa, vapaaehtoisuutta ja arjen apua toivotaan monesti leikkausten paikkaajiksi. Tässä piilee vaara. 

Kansalaisten omaehtoisella toiminnalla on aivan omat lainalaisuutensa ja tutkitusti aivan omanlaisensa hyvinvointivaikutukset sekä antajalle, avun vastaanottajalle että yhteiskunnalle. Nämä hyvinvointivaikutukset perustuvat pitkälti toiminnan omaehtoisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Jos omaehtoinen toiminta muuttuu pakolliseksi tai joutuu paikkaajan tai korjaajan rooliin, sen suurin anti luottamukselle ja hyvinvoinnille menetetään. 

Suomessa kansalaisten omaehtoisen toiminnan rooli on ollut erilainen kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, missä suuren kansanosan pärjääminen perustuu lahjoituksille ja vapaaehtoistoiminnalle. Yhteiskunnalliselle luottamukselle olisi karmea isku, jos edes mielikuvissa siirtyisimme tällaisen hyväntekeväisyysyhteiskunnan suuntaan.

Hyvinvointipalvelujen leikkauspaineissa(kin) meistä jokaisen omaehtoista panosta tarvitaan, oli kyse sitten vapaaehtoistoiminnasta, hyvien asioiden tukemisesta lahjoituksin tai arkisesta avusta ja kohtaamisista tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Kansalaisten omaehtoinen toiminta ja julkinen turva voidaan nähdä saman pöydän jalkoina. Kun toinen heiluu tai heikentyy, toisen on hyvä pysyä vahvana. Tämä toivottavasti auttaa pitämään luottamuksen pöytälevyä paikallaan, kunnes toinenkin jalka taas vahvistuu. 

Omaehtoinen toiminta on korvaamatonta kun yritämme leikkauspaineissa kannatella luottamusta toisiimme ja tulevaisuuteen. Ja huolehtia, ettei kukaan jäisi yksin. Mutta korvaamatonta se on myös hyvinä aikoina. Yksinäisyydestä kärsivän ihmisen tilanne kulminoituu siihen, ettei hänellä ole ryhmiä, joihin kuulua tai ystävää, jonka kanssa jakaa elämää. Pelkät rakenteet ja julkiset palvelut eivät koskaan poista tarvetta arjen ihmiskontakteille ja välittämiselle.  

Henrietta Grönlund
HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja 

Henrietta Twitterissä
HelsinkiMissio Twitterissa
 

Henrietta Grönlund

Henrietta Grönlund
HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja

Henrietta Twitterissä
HelsinkiMissio Twitterissa
 

HelsinkiMissio-blogi – Alla inlägg

31.05.2022 –
Aku-Pekka Laakso

Yritykset etsivät jatkuvasti organisaation ja ihmisten mahdollisuuksia kehittyä. Vuosien varrella olen ollut mukana toteuttamassa monenlaisia työyhteisön kehittämisen selvityksiä.

12.05.2022 –
Silva Saulio

Muistatko sen ajan, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassasi ja opinnot oli juuri lopetettu, tai olit niitä viimeistelemässä? Minä muistan; omasta siirtymisestä koulun penkiltä vakituiseen työelämään on kulunut kolme vuotta. Nytkö olen asiantuntija, kun vielä hetki sitten sähköpostiallekirjoituksessa luki harjoittelija?

26.04.2022 –
Maria Lähteenmäki

Istun akateemisessa juhlapöydässä mieheni avecina vieressäni arvovaltainen kutsuvieras, silloinen valtiovarainministeri.

05.04.2022 –
Hanna Kari

HelsinkiMissiossa rakennamme välittämisen yhteiskuntaa, jossa hyvinvoinnin perusyksikkönä toimii ihminen. Hyvinvointipalveluissamme noin 60 työntekijää ja yli 1000 vapaaehtoista toimivat ihmisinä ihmisille aidoissa kohtaamisissa.

25.03.2022 –
Lilli Öhberg

Lapsen vakava sairaus tai vammautuminen on aina koko perhettä koskettava kriisi. Silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotka kannattelevat ja tukevat perheen arkea. Vapaaehtoiset Perhekaverit huolehtivat sairaalassa siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä kriisin keskellä yksin.

16.03.2022 –
Olavi Karvonen

Ylisukupolviset kohtaamiset vähenevät jatkuvasti yhteiskunnassamme. Luontevia tilaisuuksia ja tiloja kohtaamisille ei juurikaan ole tarjolla, vaikka niille olisi tarvetta. Missä eri sukupolvet voivat kohdata tässä ajassa?

16.03.2022 –
Tuuli Albekoglu

Perheen rooli on kaikissa kulttuureissa keskeinen – yhteisö, joka kulkee rinnalla läpi elämän ja jonka jäsenet pitävät toisistaan huolen. Se nähdään rauhan ja rakkauden tyyssijana, josta saa turvaa ja tukea, myös silloin kun sitä ei muualta löydä. Usein tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.

16.03.2022 –
Saara Ahtola

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

16.02.2022 –
Jenni Palomäki

Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, joka uskoo häneen. Jokainen sateenkaarinuori tarvitsee hänen uskovaa aikuista vieläkin enemmän.  Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että he ovat omina itsenään oikeanlaisia ja kuuluvat joukkoon.

18.01.2022 –
Outi Köhler

Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia myös organisaatioiden sisällä. Työelämässä myönteinen toiminta huomataan, ja myönteisyyttä pidetään toivottavana ja vallitsevana piirteenä.

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

Visa mer ›