×
Vi använder cookies på våra sajter för att ge dig en bättre upplevelse. Med att fortsätta godkänner du detta. Läs mer ›
Acceptera
HelsinkiMissio-blogi

Olemme sisun väärinkäyttäjiä

Jenny Julkunen
20.09.2019

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

Kun tarkemmin miettii, nämä useimmille meistä tutut lausahdukset kertovat mielestäni enemmän yksinäisyydestä ja kaipuusta tulla autetuksi kuin sisusta. Sisu kun valitettavan usein kääntyy ankaraksi voimaksi itseä ja muita vastaan. Voimaksi, jolla oma tarvitsevuus väh­ätellen väistetään kuin lammikko syksyisellä asfaltilla. Voimaksi, joka lennättääkin meidät kauemmaksi toisista ja myötätunnon mahdollisuudesta. 

Sisun sijaan tarvitsemme toista ihmistä 

Lääke yksinäisyyteen ei ole sisu vaan toinen ihminen. Yhteenkuuluvuuden tunne ja näkyväksi tuleminen ovat mahdollisia, kun elämässämme on merkityksellisiä ihmisiä. Niitä, jotka huomaavat, kun jokin painaa. Niitä, joiden kanssa voi vain olla, ihan hiljaakin. Niitä, joille saa tarjota apua ja huolenpitoa. Niitä, joiden kanssa voi riidellä ja sopia. Niitä, joiden kanssa kahvikupillinen maistuu paremmalta ja lenkillekin lähtee huomaamattaan. Niitä, jotka kysyvät kuulumisia ja joiden kuulumisia saa itse kuulla. 

Tarvitsemme toisia, mutta heitä ei välttämättä ole saatavilla. Ne tärkeät toiset puuttuvat tai eivät olekaan läsnä meitä varten. Toinen ihminen on lääke, jota ei noin vain napatakaan tarvittaessa. Häntä ei voi ohjailla, hänen valintojaan ei voi tehdä hänen puolestaan eikä sanomisia tai sanomatta jättämisiään hallita. 

Ylipäätään yksinäisyyteen johtaneisiin tilanteisiin ja tapahtumiin ei ole välttämättä ollut vaikutusmahdollisuuksia. Lääkkeeksi toisen ihmisen puuttumiseen ja vaikeisiin tilanteisiin olemme löytäneet sisun. Olemme kansaa, jonka otsassa lukee selviytyjä. Avun huuteluun tai omien tunteiden jakamiseen ei ole tapana kuluttaa äänihuulia. Olemme sisun suurkuluttajia, ehkä jopa väärinkäyttäjiä. 

Miksi sitten yksinäisyyteen tarjotaan avuksi tehtäväkirjaa? 

Me yksinäisyystyön ammattilaiset lähdimme paradoksaalisesti ratkaisemaan yksinäisyyden haastetta kirjoittamalla yksinäisen avuksi tehtäväkirjan. Kirjan, jonka parissa pitää työskennellä itse, usein vielä yksin, ilman toista ihmistä, kirjan lehtien kahinassa tai sinisenä hohtavan ruudun takaa. 

Eli kun kokee yksinäisyyttä, tarvitsee muita, toivoo muiden huomiota ja tukea, avuksi tarjotaankin itsenäistä työskentelyä. Yllytämmekö mekin siis väärinkäyttämään sisua, kannustammeko voittamaan yksinäisyyden yksin? 

Mitä tästä pitäisi ajatella? Eikö yksinäisyydessä nimenomaan ole kyse juuri muista ihmisistä? Pitääkö yksinäisyydestäkin muka selviytyä yksin, ihan itse? Voiko yksinäisyyteensä edes itse vaikuttaa? 

Matka toisen luo käy aina itsen kautta

Yksinäisyydessä, kuten monessa muussakin ihmiselämää hankaloittavassa ongelmassa, ratkaisu ja ensihoito löytyvät ihmisestä itsestään. Karkeasti jaoteltuna asioita, joihin voimme vaikuttaa, ovat nykyhetki ja oma itse. 

Ensisijainen lääke yksinäisyyteenkin löytyy itsen ja sosiaalisten suhteiden tutkiskelusta, oman tunne-elämän ja ajatusmaailman havainnoimisesta ja työstämisestä, ehkäpä pienistä askeleista kohti toisenlaisia tapoja toimia ja myötätuntoisen suhteen rakentamisesta itseen. Erityisesti siitä ymmärryksestä, että omat kokemukset ovat tärkeitä ja ansaitsevat saada arvoisensa huomion itseltä ja muilta. Niitä ei tarvitse sisulla selättää tai hävittää.  

On siis hyvä erottaa, mikä on sisun liikakäyttöä, liiallista yksin puskemista ja erkaantumista muista – ja mikä puolestaan yhteistyötä itsen kanssa, työskentelyä itsestä käsin ja itsenäisestikin siten, että se lopulta vie kohti toisia ihmisiä. 

***

Kirjoittaja on Näkemys-hankkeen projektikoordinaattori. 

Jenny Julkunen

yksinäisyystyön asiantuntija

HelsinkiMissio-blogi – Alla inlägg

31.05.2022 –
Aku-Pekka Laakso

Yritykset etsivät jatkuvasti organisaation ja ihmisten mahdollisuuksia kehittyä. Vuosien varrella olen ollut mukana toteuttamassa monenlaisia työyhteisön kehittämisen selvityksiä.

12.05.2022 –
Silva Saulio

Muistatko sen ajan, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassasi ja opinnot oli juuri lopetettu, tai olit niitä viimeistelemässä? Minä muistan; omasta siirtymisestä koulun penkiltä vakituiseen työelämään on kulunut kolme vuotta. Nytkö olen asiantuntija, kun vielä hetki sitten sähköpostiallekirjoituksessa luki harjoittelija?

26.04.2022 –
Maria Lähteenmäki

Istun akateemisessa juhlapöydässä mieheni avecina vieressäni arvovaltainen kutsuvieras, silloinen valtiovarainministeri.

05.04.2022 –
Hanna Kari

HelsinkiMissiossa rakennamme välittämisen yhteiskuntaa, jossa hyvinvoinnin perusyksikkönä toimii ihminen. Hyvinvointipalveluissamme noin 60 työntekijää ja yli 1000 vapaaehtoista toimivat ihmisinä ihmisille aidoissa kohtaamisissa.

25.03.2022 –
Lilli Öhberg

Lapsen vakava sairaus tai vammautuminen on aina koko perhettä koskettava kriisi. Silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotka kannattelevat ja tukevat perheen arkea. Vapaaehtoiset Perhekaverit huolehtivat sairaalassa siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä kriisin keskellä yksin.

16.03.2022 –
Olavi Karvonen

Ylisukupolviset kohtaamiset vähenevät jatkuvasti yhteiskunnassamme. Luontevia tilaisuuksia ja tiloja kohtaamisille ei juurikaan ole tarjolla, vaikka niille olisi tarvetta. Missä eri sukupolvet voivat kohdata tässä ajassa?

16.03.2022 –
Tuuli Albekoglu

Perheen rooli on kaikissa kulttuureissa keskeinen – yhteisö, joka kulkee rinnalla läpi elämän ja jonka jäsenet pitävät toisistaan huolen. Se nähdään rauhan ja rakkauden tyyssijana, josta saa turvaa ja tukea, myös silloin kun sitä ei muualta löydä. Usein tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.

16.03.2022 –
Saara Ahtola

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

16.02.2022 –
Jenni Palomäki

Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, joka uskoo häneen. Jokainen sateenkaarinuori tarvitsee hänen uskovaa aikuista vieläkin enemmän.  Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että he ovat omina itsenään oikeanlaisia ja kuuluvat joukkoon.

18.01.2022 –
Outi Köhler

Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia myös organisaatioiden sisällä. Työelämässä myönteinen toiminta huomataan, ja myönteisyyttä pidetään toivottavana ja vallitsevana piirteenä.

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

Visa mer ›