×
Vi använder cookies på våra sajter för att ge dig en bättre upplevelse. Med att fortsätta godkänner du detta. Läs mer ›
Acceptera
HelsinkiMissio-blogi

Olla oikeassa paikassa

Maria Lähteenmäki
26.04.2022

Istun akateemisessa juhlapöydässä mieheni avecina vieressäni arvovaltainen kutsuvieras, silloinen valtiovarainministeri. Hetken aikaa muiden kanssa juteltuaan hän kääntyy lämpimästi ja uteliaasti puoleeni: ”Kukas sinä olet?” Häkeltyen kerron nimeni jatkaen: ”Olen hänen kanssaan”, osoittaen miestäni, ”hänen seuralaisensa.” Soperran jotain mieheni työtehtävästä ja roolista juhlapuhujana. Väistän huomiota mieheni selän taakse. Turvassa, huokaisen mielessäni, kunnes kuulen: ”Niin, niin”, ministeri vastaa edelleen lempeästi hymyillen, ”Mutta, kuka sinä olet?” Mieleni lyö tyhjää. Kerron mitä opiskelen ja roolistani ylioppilaskunnan hallituksessa. Keskustelu välillämme tyrehtyy nopeasti, mutta kysymys ja sen aiheuttama tunne jää pyörimään mieleeni.

”Kuka sinä olet?” Tärkeä kysymys, johon vastaaminen on hetkittäin helppoa, välillä vaikeaa tai jopa kiusallisen mahdotonta. Kysymys, johon saa kulumaan yhden ihmiselämän. Kuka minä ja sinä olemme hetkissä, joissa emme ole sosiaalisissa rooleissamme, vaan edustamme itseämme. Miten se tapahtuu? Sillä lopulta kaikki sosiaaliset roolit ovat nimensä mukaisesti rooleja. Ne vaihtuvat, ne voidaan pyyhkiä pois, tavalla tai toisella. Minkälaisia valintoja ihmisinä teemme liittyäksemme toisiimme vai teemmekö mitään? Valitsemalla, etten vielä tänään tee näitä itseäni koskevia valintoja, olen silti tehnyt valinnan.

Oman ja yhteisen tarinan löytäminen

HelsinkiMission teettämässä työelämää koskevassa kyselyssä kävi ilmi, että yksinäisyys ja ulkopuolisuus koskettavat erityisesti nuoria aikuisia: 15 % vastaajista koki yksinäisyyttä työyhteisössä melko usein tai jatkuvasti, kun vastaajien keskiarvo oli 9 %. Lisäksi hälyttävän suuri osa, lähes kolmannes 18–29-vuotiaista vastaajista oli kokenut työyhteisössä sosiaalista ulossulkemista (Kantar, 2022)*. Samansuuntainen tulos tulee esille korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointitutkimuksessa: yli puolet opiskelijoista kokee yksinäisyyden lisääntyneen (KOTT, 2011). On tyypillistä kokea yksinäisyyttä elämän taitoskohdissa, kuten opintojen ja työuran alussa. Olemme etsimässä vastauksia, tai oikeammin hakemassa oikeita kysymyksiä, emmekä vielä vastausten äärellä.

Nuoressa aikuisuudessa on tärkeä kehityksellinen tehtävä alkaa kuulua enemmän itselleen, jotta voi kuulua myös muille. Alamme tehdä yhä enemmän itseä koskevia tärkeitä valintoja, etsimme omaa paikkaamme yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Tähän muista irtautumisen ja liittymisen, erilliseksi ja yhteen tulemisen vuoropuheluun kuuluu sekä yhteenkuuluvuuden, että yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne. Pitkittynyt yksinäisyys on tätä hetkittäistä yksinäisyyttä syvempi ja itseä negatiivisesti määrittävä kokemus, joka alkaa nakertaa minäkuvaa ja vie pohjaa sosiaaliselta identiteetiltä. Vakava yksinäisyys voi saada aikaan omaan peilikuvaan pysyvältä tuntuvan särön. Silloin ei tunnu lainkaan kelpaavan itselleen eikä muille. Jos jäämme liian pitkäksi aikaa yhteisen ja jaetun osallisuuden, pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden maailman ulkopuolelle, on hyvin vaikea liittää omaa tarinaansa yhteen, saati yhteiseen tarinaan.

Rohkeuden ja myötätunnon kehittäminen

Yhdessä oppiminen on termi, joka on alkanut kuulostaa itseään toistavalta hokemalta. Yhdessä oppiminen ja ohjautuminen on kuitenkin sosiaaliselle identiteetillemme elintärkeää niissä yhteisöissä, joissa arkisesti toistemme kanssa aikaa vietämme ja elämme, kuten työelämässä. Yhdessä voimme myös todentaa ihmisyytemme ydintä: tarvetta kuulua yhteen sekä olla itsellemme ja riittävän tärkeitä, ylipäätään olemassa olevia. On konteksti sitten kahvipöytä akateemisissa juhlissa tai työelämässä.

Olen leikitellyt ajatuksella, että olisinkin vastannut Suvi-Anne Siimekselle: ”Jaa-a, hyvä kysymys. Olen vasta selvittämässä, kuka oikein olen. Olen elämälle utelias, ja samalla vähän pelokas, kun en vielä yhtään tiedä, minne elämä kuljettaa. On niin paljon vaihtoehtoja mistä valita. Miten valita oikein? Mistä Sinä Suvi-Anne tiesit, tunnistit oman polkusi?” Se olisi ollut ihan erilainen kohtaaminen. On kuitenkin paljon helpompaa katsoa tilannetta ulkopuolelta vuosien jälkeen ja nähdä valintojen vaihtoehdot, kuin elää hankalalta tuntuvaa tilannetta todeksi.

”Kehitä riittävästi rohkeutta, jotta voit pitää itsesi puolia. Ja pidä sitten jonkun toisen puolia”, ohjeisti viisaasti runoilija ja ihmisoikeusaktivisti Maya Angelou. Uteliaisuudella ja myötätunnolla voimme luoda työyhteisöjä, joissa hyvät kysymyksemme kannattelevat ja rohkaisevat, lisäävät luottamusta, että olemme lopulta juuri nyt aivan oikeassa paikassa.

*Työelämän yksinäisyys 2022 -barometri

Maria Lähteenmäki

yksinäisyystyön päällikkö

HelsinkiMissio-blogi – Alla inlägg

31.05.2022 –
Aku-Pekka Laakso

Yritykset etsivät jatkuvasti organisaation ja ihmisten mahdollisuuksia kehittyä. Vuosien varrella olen ollut mukana toteuttamassa monenlaisia työyhteisön kehittämisen selvityksiä.

12.05.2022 –
Silva Saulio

Muistatko sen ajan, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassasi ja opinnot oli juuri lopetettu, tai olit niitä viimeistelemässä? Minä muistan; omasta siirtymisestä koulun penkiltä vakituiseen työelämään on kulunut kolme vuotta. Nytkö olen asiantuntija, kun vielä hetki sitten sähköpostiallekirjoituksessa luki harjoittelija?

26.04.2022 –
Maria Lähteenmäki

Istun akateemisessa juhlapöydässä mieheni avecina vieressäni arvovaltainen kutsuvieras, silloinen valtiovarainministeri.

05.04.2022 –
Hanna Kari

HelsinkiMissiossa rakennamme välittämisen yhteiskuntaa, jossa hyvinvoinnin perusyksikkönä toimii ihminen. Hyvinvointipalveluissamme noin 60 työntekijää ja yli 1000 vapaaehtoista toimivat ihmisinä ihmisille aidoissa kohtaamisissa.

25.03.2022 –
Lilli Öhberg

Lapsen vakava sairaus tai vammautuminen on aina koko perhettä koskettava kriisi. Silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotka kannattelevat ja tukevat perheen arkea. Vapaaehtoiset Perhekaverit huolehtivat sairaalassa siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä kriisin keskellä yksin.

16.03.2022 –
Olavi Karvonen

Ylisukupolviset kohtaamiset vähenevät jatkuvasti yhteiskunnassamme. Luontevia tilaisuuksia ja tiloja kohtaamisille ei juurikaan ole tarjolla, vaikka niille olisi tarvetta. Missä eri sukupolvet voivat kohdata tässä ajassa?

16.03.2022 –
Tuuli Albekoglu

Perheen rooli on kaikissa kulttuureissa keskeinen – yhteisö, joka kulkee rinnalla läpi elämän ja jonka jäsenet pitävät toisistaan huolen. Se nähdään rauhan ja rakkauden tyyssijana, josta saa turvaa ja tukea, myös silloin kun sitä ei muualta löydä. Usein tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.

16.03.2022 –
Saara Ahtola

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

16.02.2022 –
Jenni Palomäki

Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, joka uskoo häneen. Jokainen sateenkaarinuori tarvitsee hänen uskovaa aikuista vieläkin enemmän.  Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että he ovat omina itsenään oikeanlaisia ja kuuluvat joukkoon.

18.01.2022 –
Outi Köhler

Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia myös organisaatioiden sisällä. Työelämässä myönteinen toiminta huomataan, ja myönteisyyttä pidetään toivottavana ja vallitsevana piirteenä.

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

Visa mer ›