×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Självmedkänsla i svåra stunder

Annika Aspegrén
21.06.2021

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen. Var finns dörren i rummet? Hur kommer jag ut? Hjärtat slår fort, väldigt fort, nästan som om hjärtat tänkte att det var en stor svart hingst som tänkte galoppera ut ur min bröstkorg. Nu är fingrarna alldeles kallsvettiga och den stickande känslan har förvandlats till en känsla av att hela handen domnar bort. Är mina fingrar, nej händer, fortfarande en del av min kropp? Tänk om jag dör! Tänk om jag dör just här, just nu!

Jag minns den första gången jag upplevde självmedkänsla. Jag var en ung gymnasie-elev på läkarmottagningen som hade fått akupunkturnålar i öronen. Doktorns varma och vänliga röst talade om för mig att jag var unik och att ingen var precis som jag i den här världen. Den vänliga kvinnan hjälpte mig att gå tillbaka till en plats i mitt minne, där jag hade varit trygg och där jag hade känt mig glad och lycklig. Jag fick berätta hur det såg ut på den platsen, vem som var med mig där, hur det doftade där och vad jag kände i den stunden.

Jag minns att den kloka kvinnan också bad mig att säga tröstande ord och meningar till mig själv och att jag fick komma på ett ”trygghetstecken” som jag kunde ta i bruk var som helst, för att själv kunna ta mig tillbaka till den trygga platsen åter och åter igen.

Behandla dig själv som en god vän

Självmedkänsla består av vänlighet gentemot sig själv, medveten närvaro och en uppfattning om en delad mänsklighet. Självmedkänsla är förmågan att kunna behandla sig själv med samma värme och vänlighet i en svår situation som man skulle behandla en anhörig eller en god vän. Det är förmågan att ta emot svåra känslor och acceptera dem i den stunden som de kommer, utan att överdriva känslorna eller förminska dem.

Självmedkänsla innefattar också förståelsen av en delad mänsklighet, förståelsen av att vi alla är sårbara, begår misstag och känner smärta och därmed är vi inte ensamma med vår upplevelse. Ofta missförstås självmedkänsla som lättja eller kravlöshet, men det är de facto en aktiv handling som kan hjälpa oss att uppnå ett önskat och definierat mål. Självmedkänsla har visat sig minska eller lindra på t.ex. skadlig självkritik, depression, ångest, stress och ätstörningar.

Hotsystemet och trygghetssystemet

När vi upplever t.ex. ångest- eller panikkänslor som i exemplet ovan, är det frågan om vårt hotsystem som aktiveras. Hotsystemets uppgift är och har alltid varit att trygga vår överlevnad och vi behöver kunna fly, slåss eller stelna till i situationer där t.ex. en björn kommer emot oss i skogen.

Ibland är faran eller björnen i skogen mer osynlig och kopplingen till faran kan kännas ologisk, t.ex. då vårt hotsystem har aktiverats av orostankar eller av skamkänslor. Självmedkänsla handlar alltså om att kunna känna igen när hotsystemet är aktivt och om att kunna identifiera och bli medveten om vad som i den svåra stunden aktiverar det egna trygghetssystemet.

Trygghetssystemet aktiveras till exempel av att vi fokuserar på andningen, kroppsställningen eller då vi övar på självmedkänsla. Trygghetssystemet kan också aktiveras av att en nära människa håller vår hand och behandlar oss med värme, av vila och sömn, av vår favoritmat eller av konst-, rörelse- eller kulturupplevelser. Ibland kan en bra bok, en film eller ett bad hjälpa oss att hitta vår trygghet. Trygghetssystemet kan också aktiveras i naturen eller tillsammans med ett husdjur.

Självmedkänsla och HelsingforsMission

På HelsingforsMissions Nuorten kriisipiste och Krisjouren för unga har man arbetat med självmedkänsla sedan år 2017, bland annat genom att utveckla Jag räcker till -grupper för unga vuxna. Grupperna lämpar sig för unga vuxna som känner att de lider av stress, ångest och otillräcklighetskänslor. Grupperna har ordnats på båda inhemska språken både som när- och distansgrupper och i dem får de unga vuxna bekanta sig med självmedkänsla genom teori, samtal och övningar samt dela den värdefulla insikten av att man inte är ensam med sina utmaningar.

Självmedkänsla genomsyrar också andra delar av arbetet inom organisationen. Under den här sommaren lanseras handboken Jag räcker till – en guide till självmedkänsla. I handboken kan man bekanta sig med självmedkänsla med hjälp av teori och skriftliga övningar samt med hjälp av ljudinspelningar.    

Du har rätt att få hjälp!

Så, vad skulle jag då säga till den yngre versionen av mig själv, gymnasie-eleven med ångest- och panikkänslor? Eller vad skulle jag säga till dig som läser det här och känner igen att du har liknande känslor och att du kunde gynnas av självmedkänsla?

Jag skulle säga att jag ser hur svårt du har det och att jag ser att du lider. Bemöta med värme och medkänsla. Du ska veta att du inte är ensam med dina svåra känslor. Ge inte upp! Kom ihåg att du har rätt att få hjälp. Du ska veta att du räcker till som du är. Och att just du är unik.

 

Jag räcker till – en guide till självmedkänsla

 
Se också:

Annika Aspegrén

krisarbetare

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

05.05.2020 –
Jenny Julkunen

Koko maailma elää parhaillaan hyvin poikkeuksellista aikaa. Yksinäisyys on jokaiselle meistä tuttu ilmiö ja tunne. Se kertoo ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden perustarpeestamme.

22.04.2020 –
Tuuli Albekoglu

Sosiaalinen eristäytyminen koettelee meistä useimpia, mutta eroaako poikkeustilan aiheuttama yksinäisyyden kokemus jo pidempään jatkuneesta yksinäisyydestä? Kun poikkeustila päättyy, päättyykö yksinäisyys?

18.03.2020 –
Tiina Widman

Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut maaliskuun aikana asioita, jotka jäävät historiankirjoihin.

Koronavirusepidemian tuomat muutokset ja ohjeistukset koskevat jossain määrin meitä kaikkia. Myös työelämää on nyt opeteltava uudella tavalla.

20.02.2020 –
Tuula Colliander

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

14.02.2020 –
Jenny Julkunen

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

21.01.2020 –
Sophie Holm

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

19.12.2019 –
Tuula Colliander

HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?

20.11.2019 –
Katriina Kallio

Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.

17.10.2019 –
Maria Lähteenmäki

Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.

20.09.2019 –
Jenny Julkunen

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

20.09.2019 –
Tuula Colliander

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä.

Näytä lisää ›