×
Vi använder cookies på våra sajter för att ge dig en bättre upplevelse. Med att fortsätta godkänner du detta. Läs mer ›
Acceptera
HelsinkiMissio-blogi

Spektrin värit loistavat joka päivä kauneutta

Tuula Colliander
22.06.2021

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en tiedä asiasta tarpeeksi, mutta haluan oppia lisää. Tähän Pride-kuukausi tarjoaa meille kaikille loistavan mahdollisuuden. On tärkeää muistaa, että luulot eivät ole tiedon väärti − ja tässä viisaudessa on enemmän kuin tarpeeksi elinikäistä haastetta. Blogissani lähestyn Pride-viikkoa minulle ja HelsinkiMissiolle läheisten ja tärkeiden teemojen, eli yksinäisyyden ja yhdenvertaisuuden kautta.  

Yksinäisyyden edessä emme ole yhdenvertaisia

Yksinäisyyttä kokevat tutkimusten mukaan erityisesti ikääntyneet ja nuoret. Yksinäisyyden kokemus on yleisempää vähemmistöihin kuuluvien ihmisen kuin valtaväestön parissa. Yksinäisyys on ahdistava, yksilöllinen kokemus ulkopuolisuudesta ja erillisyydestä, siitä ettei kukaan näe, välitä ja kuuntele. Kokemus siitä, että ei voi olla oma itsensä, jää ulkopuolelle ja näkymättömäksi, on murskaava. Jos ei ole ketään, jolle puhua, voi tunne olla kohtuuton kannettavaksi.

Yksinäisyys on aina haitallista. Tunne aiheuttaa kipua samoilla aivoalueilla kuin fyysinen kipu. Yksinäisyys vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun ja terveyteen, vaikka se ei ole sairaus. Yksinäisillä on kuitenkin yli kymmenkertainen riski sairastua ahdistuneisuuteen, masennukseen tai muihin mielenterveyden ongelmiin. Immuunipuolustus heikkenee, ja pitkään jatkuessaan yksinäisyys nostaa jopa aivohalvauksen ja sydäninfarktin riskiä.

Ihminen tarvitsee ihmistä

Kokemus hyväksynnästä, nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta ja siten mukaan kuulumisesta on ihmisen perustarve.  Sen täyttymättä jääminen on haitallista ja heikentää ihmisen hyvinvointia.

Yksinäisyydestä kärsivä jää vaille tärkeitä hyvinvoinnin rakennuspalikoita, joita ovat sosiaalinen tuki, turvallisuus, luottamus, solidaarisuus ja emotionaalinen osallisuus. Yksinäisyyden tunne viestii yhteenkuuluvuuden tarpeesta. Sen voi nähdä myös hälytysmerkkinä siitä, että tärkeä ihmissuhde on uhattuna tai ettemme ole tulleet nähdyksi ja kuulluksi haluamallamme tavalla sosiaalisissa suhteissa. Yksinäisyyden keskeltä voi olla erityisen vaikeaa ponnistaa ulos, kun jokaista sosiaalista tilannetta värittää kokemus ulkopuolisuudesta ja erilaisuudesta.

Yksinäisyyden kokemukseen liittyy usein ajatus, että siihen ei voi vaikuttaa, ja sen vuoksi asian kanssa jää helposti yksin. Asiasta puhuminen auttaa, vaikka se vaatii rohkeutta. Rohkeutta on myös pysähtyä kuuntelemaan myötätunnolla, vaikka toisen tarina olisi kovin erilainen kuin omani. Kohtaaminen lisää ymmärrystä ja kasvattaa luottamusta.

HelsinkiMissio tekee työtä, jotta kukaan ei jää yksin. Se on valtavan suuri visio, jonka täyttymiseen tarvitaan laajat joukot, jokainen kanssaihminen. Uskomme, että yhdessä yksinäisyys voitetaan. Toisen totuus ei välttämättä näy toiselle, mutta ihmisyys ja kokemus arvostuksesta tai sen puutteesta tuntuu jokaisessa meissä. Siksi haastamme jokaista pysähtymään, kuuntelemaan ja kohtaamaan myötätunnolla ja kunnioituksella toisen ihmisen.

Me tarjoamme matalan kynnyksen keskusteluapua nuorille, aikuisille ja senioreille. Yksinäisyystyössä autamme pääsemään ulos yksinäisyyden haitallisesta kehästä. Laaja toimintamme antaa paikkoja osallistua ja auttaa muita. Vapaaehtoiset tukihenkilömme ovat nuorten, lapsiperheiden ja senioreitten tukena, ilona ja turvana arjen pyörteissä. Lupauksemme on kohdata ihminen ihmisenä myötätunnolla, arvostavasti ja tasavertaisesti. Lupaus on suuri ja sen eteen on jokaisen tehtävä työtä niin yksilönä, vapaaehtoisena kuin työntekijänä.

Päästäkseen kauas on nähtävä lähelle

Suurikin visio voi toteutua, jos lähtee liikkeelle läheltä.  Kuuntelemalla ja yrittämällä ratkoa niitä ongelmia ja esteitä, joissa kunnioitus ja arvostus itseä ja toista kohtaan ei toteudu, niin yhteiskunnassa, työelämässä, koulussa ja opinnoissa kuin yksityisesti. Toivon niin ja sitoudun itse tekemään parhaani. HelsinkiMissiossa meidän on myös katsottava lähelle; työyhteisössämme se tarkoittaa rakenteitamme, ohjeitamme ja ohjelmiamme oman myös henkilöstömme suhteen.

Kevään ajan työryhmämme ovat tarkastelleet ja arvioineet yhdenvertaisuuden toteutumista työyhteisössämme. Elokuussa saamme kuulla, mitä muutoksia yhdenvertaisuusohjelmaamme tarvitaan.

Yhdenvertaisuussuunnitelmassa huomioidaan erityisesti se, miten työntekijän alkuperä, ikä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto ja muut yhdenvertaisuus­laissa kielletyt erotteluperusteet vaikuttavat haitallisiin yksinäisyyden kokemuksiin työyhteisössä. Tämä on tärkeää, koska myös meillä työskentelee työntekijöitä ja vapaaehtoisia monista eri taustoista.

HelsinkiMissiossa tämä on tärkeämpää kuin logojen vaihtaminen sateenkaaren väreihin, mutta teemme myös sen. Siksi, että sekin on tärkeää. Siksi, että olemme yhdessä tiellä sanoista tekoihin. Siksi, että haluamme oppia. Siksi, että ihminen ja ihmisyys on arvokasta ja sitä on syytä juhlia ja kunnioittaa joka päivä spektrin kaikin värein. Yhdessä yksinäisyys voitetaan.

Tuula Colliander

toiminnanjohtaja

Seuraa Tuulaa Twitterissä

HelsinkiMissio-blogi – Alla inlägg

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

05.05.2020 –
Jenny Julkunen

Koko maailma elää parhaillaan hyvin poikkeuksellista aikaa. Yksinäisyys on jokaiselle meistä tuttu ilmiö ja tunne. Se kertoo ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden perustarpeestamme.

22.04.2020 –
Tuuli Albekoglu

Sosiaalinen eristäytyminen koettelee meistä useimpia, mutta eroaako poikkeustilan aiheuttama yksinäisyyden kokemus jo pidempään jatkuneesta yksinäisyydestä? Kun poikkeustila päättyy, päättyykö yksinäisyys?

18.03.2020 –
Tiina Widman

Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut maaliskuun aikana asioita, jotka jäävät historiankirjoihin.

Koronavirusepidemian tuomat muutokset ja ohjeistukset koskevat jossain määrin meitä kaikkia. Myös työelämää on nyt opeteltava uudella tavalla.

20.02.2020 –
Tuula Colliander

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

14.02.2020 –
Jenny Julkunen

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

21.01.2020 –
Sophie Holm

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

19.12.2019 –
Tuula Colliander

HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?

20.11.2019 –
Katriina Kallio

Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.

17.10.2019 –
Maria Lähteenmäki

Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.

20.09.2019 –
Jenny Julkunen

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

20.09.2019 –
Tuula Colliander

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä.

Visa mer ›