×
Vi använder cookies på våra sajter för att ge dig en bättre upplevelse. Med att fortsätta godkänner du detta. Läs mer ›
Acceptera
HelsinkiMissio-blogi

Tarvitsemme rohkeutta tunnistaa ja tunnustaa työelämän yksinäisyys

Hanna Koskenkangas
12.05.2021

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi. Tällä hetkellä Suomessa joka kolmas kärsii yksinäisyydestä. On siis selvää, että yksinäisyyttä koetaan myös työpaikoilla kautta maan.

Yksinäisyys työelämässä ei ole uusi ilmiö, mutta siitä keskusteleminen on uutta. Se on tullut näkyväksi osaksi työelämää viimeistään maailmanlaajuisen koronapandemian myötä, jolloin useat meistä ovat joutuneet sopeutumaan työntekoon yksin kotitoimistolta käsin. Työmatkat ovat poistuneet ja kauan odotettu digivapaus on vihdoin täällä. Työnantajat ovat myös saaneet huokaista helpotuksesta, sillä tutkimusten mukaan työntekijöiden tuottavuus on pysynyt hyvällä tasolla.

Samalla olemme menettäneet jotain merkityksellistä: matalan kynnyksen luonnolliset kohtaamiset työpaikoilla ovat kadonneet. Tästä johtuen yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden lisääminen on noussut kaikkien vastuullisten työnantajien prioriteettilistan kärkeen. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että korona-aikana suomalaisten työhyvinvointi on vähentynyt ja yksinäisyyden kokemukset lisääntyneet. Etätyö on myös lisännyt kokemuksia sosiaalisesta ulossulkemisesta, ostrakismista. Se voi olla tahatonta etätyön virtuaalitodellisuuteen liittyvää huolimattomuutta, mutta valitettavan usein myös tahallista.

Yksinäisyyden merkitys kasvaa tulevaisuudessa

Jatkuvalla yksinäisyydellä on vakavia vaikutuksia terveydelle ja hyvinvoinnille. Se voi johtaa masennukseen ja arvottomuuden kokemukseen, mutta se sairastuttaa myös fyysisesti. Immuunipuolustus heikkenee, ja pitkään jatkuessaan yksinäisyys nostaa jopa aivohalvauksen ja sydäninfarktin riskiä. On laskettu, että se on elimistölle yhtä haitallista kuin 15 savuketta päivässä. Työhyvinvoinnin näkökulmasta on selvää, että yksinäisyyden vähentäminen on työnantajien vastuulla, kun haluamme panostaa työntekijöiden työkykyyn ja -terveyteen.

Yksinäisyyden merkitys ja vaikutukset kasvavat tulevaisuudessa. Tähän vaikuttavat useat yleiset kehityskulut, kuten yksinasuvien ja ikääntyvien määrän kasvu, kiihtyvä kaupungistuminen sekä digitalisaation eteneminen. Vastaava trendi on nähtävillä muuallakin päin maailmaa. Korona-aika on lisännyt yksinäisyyttä entisestään, kun ihmisten kohtaamisia on voimakkaasti rajoitettu. Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila Turun yliopistosta on kuvaillut tilannetta osuvasti sanomalla, että ”tämä ei ole enää ole vain koronakriisi, vaan yksinäisyys- ja mielenterveyskriisi”.       

Yksinäisyyden vähentäminen on vastuullisuutta

Miten ratkoa tätä kriisiä työyhteisöissä? Työnantajat tarvitsevat tässä poikkeuksellisessa tilanteessa muutosvalmiutta ja kykyä nähdä, että yksinäisyyden vähentämiseen on olemassa keinoja ja ratkaisuja. Nämä ratkaisut on vain saatava työelämän käyttöön, sillä yksinäisyyttä voidaan hillitä tehokkaasti ja siihen liittyvää leimaantumista vähentää.

HelsinkiMission Work to Belong -ohjelma auttaa työnantajia tunnistamaan ja lievittämään työelämän yksinäisyyttä ja sen haitallisia vaikutuksia terveydelle ja hyvinvoinnille. Ohjelman sertifikaatti myönnetään yrityksille, jotka sitoutuvat vähentämään yksinäisyyttä organisaation kaikilla tasoilla. Ohjelma pilotoidaan yhdessä Alkon ja Sanoman kanssa.

Yksinäisyyden vähentäminen työelämässä on yhteinen vastuullisuusasia, jonka äärelle jokaisen työnantajan on syytä pysähtyä. Viimeisen vuoden aikana erityisesti nuorten työntekijöiden hyvinvointi on heikentynyt ja työuupumiset ovat lisääntyneet. Tarvitsemme ripeitä ja kauaskantoisia toimia sellaisen työkulttuurin puolesta, jossa kukaan ei jää yksin.

Onko teidän työyhteisössänne valmiutta tunnistaa ja tunnustaa työelämässä esiintyvä yksinäisyys? Meillä HelsinkiMissiossa työskentelee yksinäisiä. Uskon, että teilläkin.      

 
Tutustu Work to Belong -ohjelmaan

Hanna Koskenkangas

konseptipäällikkö,
Work to Belong -ohjelma

HelsinkiMissio-blogi – Alla inlägg

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

25.04.2019 –
Heidi Rouhiainen

Keskuudessamme elää näkymätön joukko ”salaa syrjäytyneitä” nuoria aikuisia, joiden mieli ei kestä kilpailuyhteiskunnan paineita. He pärjäävät ulkoisesti, mutta ovat henkisesti aivan lopussa.

21.03.2019 –
Emma Lindegren

Tulinko oikeaan paikkaan? Onko kriisini tarpeeksi iso? Entä jos vien jonkun toisen apua kipeämmin tarvitsevan paikan? Pitäisikö olla masentuneempi? Voinko tulla, vaikka jaksan yhä sinnitellä töissä?

13.02.2019 –
Maria Rakkolainen

Työ yksinäisyyden vähentämisen Näkemys-ohjelman parissa on ravistellut sellaisia itsestäänselvinä pidettyjä käsitteitä kuin ystävällisyys ja ystävyys. Miten oikein voisi ystävystyä? Miten ystävyys alkaa?

17.01.2019 –
Heidi Rouhiainen

Täydellisyyden tavoittelu on ansa, johon yhä useammat nuoret aikuiset lankeavat. Milloin itsensä kehittäminen muuttuu pakkomielteiseksi suorittamiseksi?

19.12.2018 –
Tuula Colliander

Jokainen meistä on joskus kokenut olonsa yksinäiseksi, jopa toivonut saavansa olla hetken yksin. Hetkittäinen, vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden omien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn.

14.12.2018 –
Jenny Julkunen

Yksinäisyys on viime aikoina puhuttanut mediassa. Yksinäisyys herättää monenlaisia mielikuvia ja stereotypioita yksin koulunpihalla kiveä potkivasta lapsesta sadan kissan kanssa asustavaan erakkoon. Usein yksinäisyys ei kuitenkaan näy päällepäin.

15.06.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistatko sitä lapsena koettua tunnetta vatsapohjassa, kun aamulla silmiä avatessa muistit, että on syntymäpäiväsi tai jouluaatto? Kun nuorena silmäilit välitunnilla ihastustasi? Tai menit huvipuistoon, istuit sen ensimmäiseen laitteeseen ja hymyilit odotukselle, että hui, kohta lähtee ja lujaa!

17.04.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistan, kun olin pienenä äitini kanssa kaupan parkkipaikalla ja vanhalla naisella oli mustat vaatteet, hattu ja huntu kasvoillaan. Äitini vastasi uteluuni, että se oli suruhuntu. Merkki siitä, että nainen oli menettänyt läheisensä. Se herätti minussa hämmennystä, mutta myös kunnioitusta.

27.02.2018 –
Jenny Julkunen

Tapasin taannoin ihmisen. Hän pohti – monen meistä tavoin – kysymystä siitä, kuka ja minkälainen hän on. Hän kertoi olleensa lähestulkoon koko elämänsä yksin.

23.11.2017 –
Jenny Julkunen

Satoi vettä, kaatamalla. Työmatkapyöräilijän unelma. Ei auttanut muu kuin sonnustautua kokovartalo-goretexiin ja hypätä reippaasti satulan selkään.

04.10.2017 –
Maria Rakkolainen

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

02.10.2015 –
Henrietta Grönlund

Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa.

03.06.2015 –
Henrietta Grönlund

Myötätunto on ollut kova juttu HelsinkiMissiossa jo muutaman vuoden. Arkimerkitykseltään tuttu asia avaa vallankumouksellisia näköaloja, kun siihen perehtyy.

Visa mer ›