×
Vi använder cookies på våra sajter för att ge dig en bättre upplevelse. Med att fortsätta godkänner du detta. Läs mer ›
Acceptera
HelsinkiMissio-blogi

Vapaaehtoiseksi – mutta miksi?

Sophie Holm
21.01.2020

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

Suomalaiset ovat aktiivisia vapaaehtoistyön tekijöitä. Vapaaehtoistyö Suomessa 2018 -tutkimuksen mukaan 40 prosenttia suomalaisista osallistuu säännöllisesti vapaaehtoistyöhön.

Valtakunnallisten kartoitusten ansiosta tiedämme hyvin, millaiseen toimintaan suomalaiset osallistuvat ja miten osallistuminen jakaantuu ammattiryhmittäin. Vuonna 2018 kärjessä olivat vapaaehtoistoiminta lasten ja nuorten parissa sekä liikunnassa ja urheilussa. Tiedämme myös, että joka kolmas suomalainen haluaa tehdä vapaaehtoistyötä nykyistä enemmän.

Yksi tärkeä asia jää kuitenkin pimentoon: miksi vapaaehtoistoimintaan osallistutaan? Ja miksi niin moni haluaisi tehdä sitä nykyistä enemmän?

Vapaaehtoistoiminnan puoleensavetävyys ei yllätä – sen hyödyt tunnetaan hyvin. Vapaaehtoiset kokevat esimerkiksi saavansa toiminnasta useita tärkeitä taitoja, joista on hyötyä myös omassa arjessa, työelämässä ja opinnoissa.

Toiminnasta saatu hyöty ei kuitenkaan aina vastaa alkuperäistä syytä lähteä mukaan. Mikä motivoi alun perin ryhtymään vapaaehtoiseksi? Tähän on vaikea löytää vastausta suomalaisista kartoituksista.  

Ruotsissa motivaattorit kartoitetaan vuosittain

Ruotsalainen Volontärbyrån selvittää vuosittain länsinaapurimme vapaaehtoisten syitä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan. Viimevuotisen kyselytutkimuksen mukaan tavallisimmat syyt ovat halu tehdä jotain konkreettista, antaa tukea ja apua toisille ihmisille, vaikuttaa yhteiskuntaan positiivisesti sekä kehittyä henkilönä tai oppia uutta.

Volontärbyrånin kyselyn tulos ei kuitenkaan kerro kaikkea. Siinä vastaukset valitaan yhdestätoista valmiista vaihtoehdosta, joiden ulkopuolelle saattaa jäädä moni tärkeä syy. Kyselyssä puhutaan esimerkiksi yhteisöllisyyden tunteesta ja mahdollisuudesta saada uusia ystäviä, muttei vaikkapa halusta kotiutua uuteen asuinpaikkaan. Tämä voi olla vastikään muuttaneelle henkilölle hyvinkin konkreettinen syy lähteä mukaan kansalaistoimintaan.

Vuoden 2019 kyselyssä selvitettiin ensimmäistä kertaa myös velvollisuudentunnetta motivaattorina. Vastaajista 16 prosenttia – ja nuorista vastaajista peräti 20 prosenttia – näkee vapaaehtoistoiminnan velvollisuutena.

Tämän pitäisi herättää kysymyksiä vapaaehtoistoimintaa järjestävissä tahoissa. Jos vapaaehtoinen aktivoituu ensisijaisesti velvollisuudentunteesta, kokeeko hän toiminnan aidosti vapaaehtoisena? Kasvavatko kuormitusriskit?

Motivaattorit näkyvät vapaaehtoistoiminnan koordinoinnissa

HelsinkiMission nuorten tukihenkilötoiminnan koordinaattorina törmään vapaaehtoisten motivaattoreihin säännöllisesti. Kysymme toimintaan hakeutuvilta henkilöltä jo hakuvaiheessa, miksi he haluavat vapaaehtoisiksi.

Volontärbyrånin tutkimustulokset näkyvät myös meillä nuorten tukihenkilötoiminnassa: vapaaehtoistemme tärkein motivaattori on halu auttaa ja tukea toisia. Moni meille hakeva mainitsee myös esimerkiksi toivovansa itselleen merkityksellistä tekemistä ja haluavansa tuntea itsensä hyödylliseksi.

Hakemuksissa näkyy lisäksi vastuun- ja velvollisuudentunto. Moni kertoo oman elämänsä olevan tasapainossa ja haluavansa siksi tukea haastavammassa tilanteessa olevaa ihmistä. Osa mainitsee eläneensä tasapainoisen lapsuuden ja haluavansa erityisesti siksi auttaa vaikeammassa tilanteessa elävää nuorta. Toiset puolestaan haluavat hyödyntää oman nuoruutensa haasteita toisen ihmisen hyväksi.

Miksi motivaatio kannattaa huomioida?

Motivaattoreiden huomioiminen on tärkeää meille vapaaehtoistoiminnan järjestäjille. Kun vapaaehtoinen tunnistaa omat motivaattorinsa, hänen on helpompi sitoutua tehtäväänsä. Meidän tehtävämme on luoda prosesseja, jotka kannustavat vapaaehtoisia itsereflektointiin.

Me ammattilaiset varmistamme, että jokaisen vapaaehtoisen oma motivaatio ja hänelle ajatellut tehtävät sopivat yhteen. Samalla on myös laajemmin huolehdittava siitä, että tarjoamamme vapaaehtoistehtävät vastaavat yleisimpiä motivaattoreita. Eri motivaattorit vaativat nimittäin erilaisia vapaaehtoistehtäviä. Verkostoitumista ja uusia ystäviä kaipaava henkilö ei kaipaa täysin itsenäisesti tehtävää vapaaehtoistyötä. Jollekulle toiselle itsenäinen toiminta taas sopii parhaiten, kunhan hän tuntee edelleen esimerkiksi osallistuvansa positiiviseen ja yhteiskunnallisesti merkittävään toimintaan.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole mahdollista seurata vapaaehtoisten motivaattoreiden kehitystä yhteiskunnallisella tasolla. Ruotsin Volontärbyrån kysyy vuosittaisessa kartoituksessaan vapaaehtoistoimintaan osallistuneiden henkilöiden näkemyksiä. Suomalaiset kyselytutkimukset on sen sijaan toteutettu satunnaisotoksella. Näin voidaan selvittää sekä aktiivisten että potentiaalisten vapaaehtoisten näkemyksiä.

Tältä samalta satunnaisporukalta olisikin hienoa kysyä tulevaisuudessa, miksi he osallistuvat tai haluaisivat osallistua vapaaehtoistoimintaan. Näin me toimintaa järjestävät ammattilaiset voisimme reagoida motivaattoreissa tapahtuviin trendeihin – ja siten tarjota suomalaisille entistä parempia mahdollisuuksia vapaaehtoistoimintaan.

Sophie Holm

vapaaehtoistoiminnan koordinaattori

HelsinkiMissio-blogi – Alla inlägg

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

05.05.2020 –
Jenny Julkunen

Koko maailma elää parhaillaan hyvin poikkeuksellista aikaa. Yksinäisyys on jokaiselle meistä tuttu ilmiö ja tunne. Se kertoo ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden perustarpeestamme.

22.04.2020 –
Tuuli Albekoglu

Sosiaalinen eristäytyminen koettelee meistä useimpia, mutta eroaako poikkeustilan aiheuttama yksinäisyyden kokemus jo pidempään jatkuneesta yksinäisyydestä? Kun poikkeustila päättyy, päättyykö yksinäisyys?

18.03.2020 –
Tiina Widman

Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut maaliskuun aikana asioita, jotka jäävät historiankirjoihin.

Koronavirusepidemian tuomat muutokset ja ohjeistukset koskevat jossain määrin meitä kaikkia. Myös työelämää on nyt opeteltava uudella tavalla.

20.02.2020 –
Tuula Colliander

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

14.02.2020 –
Jenny Julkunen

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

21.01.2020 –
Sophie Holm

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

19.12.2019 –
Tuula Colliander

HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?

20.11.2019 –
Katriina Kallio

Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.

17.10.2019 –
Maria Lähteenmäki

Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.

20.09.2019 –
Jenny Julkunen

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

20.09.2019 –
Tuula Colliander

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä.

16.08.2019 –
Kaisa Tuuteri

Lapsiperheen arki tuntuu välillä räpiköinniltä kiireen ja vaatimusten ristiaallokossa. Miten tästä elämänvaiheesta ehtisi nauttiakin? Perhetoiminnan vapaaehtoisen tehtävä on auttaa pysähtymään. 

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

Visa mer ›