×
Vi använder cookies på våra sajter för att ge dig en bättre upplevelse. Med att fortsätta godkänner du detta. Läs mer ›
Acceptera
HelsinkiMissio-blogi

Vuosi täynnä merkityksellisiä kohtaamisia – ihmiseltä ihmiselle

Tuula Colliander
20.02.2020

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

Viime vuosi oli monin tavoin merkityksellinen HelsinkiMissiossa. Toimintamme kasvoi, kehittyi ja laajeni. Entistä useampi seniori, lapsiperhe ja nuori löysi meidät. Yksinäisten avuksi kehitetty työskentelymalli osoittautui tarpeelliseksi ja toimivaksi, ja iloksemme voimme jatkaa ja laajentaa yksinäisyystyötä tulevina vuosina. 

Uusia avauksia, laajempi toiminta-alue

Uudessa lastensairaalassa aloittamamme perhekaveritoiminta sai hyvän ja tervetulleen alun. Väkivaltatyön yksikkö Aggredin toiminnan laajenemissuunnitelmat saivat loppuvuonna vihreää valoa ja uuden rahoituksen myötä toiminta käynnistetään Turussa, Porissa ja Tampereella. Laajennamme ja kehitämme myös nuorille suunnattuja palvelujamme. Uuden rahoituksen turvin pystymme tarjoamaan  nuorille nykyistä enemmän matalan kynnyksen keskusteluapua ammattilaisen kanssa ja vapaaehtoisia tukihenkilöitä. Lisäksi HelsinkiMissiossa kehitetty työmalli yksinäisyyden vähentämiseksi otetaan käyttöön myös 12–29-vuotiaiden auttamiseksi.

Vakiintunutta tärkeää toimintaa

Tarjosimme yli tuhannelle nuorelle matalan kynnyksen keskustelu- ja kriisiapua ammattiauttajan kanssa ja monille myös vapaaehtoisen tukihenkilön kulkemaan rinnalla. Lapsiperheet saivat tuekseen mentorin ja nuoret parit apua parisuhteen haasteisiin. Albertin olohuoneessa viihdyttiin, sukupolvien välisissä kohtaamisissa on iloa ja ne tuovat uutta virtaa ja voimaa kaiken ikäisille.

Seniorityössä autoimme keikka-avulla ja tukihenkilöiden voimin satoja vanhuksia. Haasteenamme on löytää resursseja vielä useampaa auttamaan, tarve on kouriintuntuva. Aamukorva-puhelimen vapaaehtoiset olivat kuulevana korvana aamun yksinäisissä hetkissä. Senioripysäkki tarjosi paikan ryhmässä, jossa sai puhua ja tulla kuulluksi. Laula kanssamme- ja Allsång-tilaisuudet Albertinkadulla ja palvelutalo Ceciliassa keräsivät viikoittain satoja senioreja nauttimaan yhteislaulusta.  Minun kirjani -tilaisuudet Keskustakirjasto Oodissa nousivat suureen suosioon ja jatkuvat myös tänä vuonna.

Resonaari soi ja musiikin kautta sadat oppilaat pääsivät mukaan musiikin ja oppimisen maailmaan. Resonaarin ammattitaitoa ja -tietoa jaettiin laajasti niin kotimaassa kuin kansainvälisten yhteistyökumppanien kanssa.

Lämmin kiitos tukijoillemme ja vapaaehtoisillemme

HelsinkiMission talous on tasapainossa, mutta huoli rahoituksen tulevaisuudesta on läsnä toiminnan suunnittelussa. Muutoksen tuulet puhaltavat julkisen rahoituksen horisontissa, joten oman varainhankintamme onnistuminen on erityisen tärkeää. Haluankin erityisesti kiittää jokaista henkilöä, yritystä ja yhteisöä, jotka mahdollistavat toimintamme joka päivä. Suuri kiitos Teille!

Viimeisin, muttei vähäisin, kiitos kuuluu vapaaehtoisillemme, toimintamme sydämelle. Kiitos, että välitätte ja olette ihmisiä ihmisille, niin iloissa kuin suruissa.

Mennään yhdessä kohti valoa ja hyvän mielen kevättä – tavataan ja kohdataan!

Tuula Colliander

toiminnanjohtaja

Seuraa Tuulaa Twitterissä

HelsinkiMissio-blogi – Alla inlägg

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

25.04.2019 –
Heidi Rouhiainen

Keskuudessamme elää näkymätön joukko ”salaa syrjäytyneitä” nuoria aikuisia, joiden mieli ei kestä kilpailuyhteiskunnan paineita. He pärjäävät ulkoisesti, mutta ovat henkisesti aivan lopussa.

21.03.2019 –
Emma Lindegren

Tulinko oikeaan paikkaan? Onko kriisini tarpeeksi iso? Entä jos vien jonkun toisen apua kipeämmin tarvitsevan paikan? Pitäisikö olla masentuneempi? Voinko tulla, vaikka jaksan yhä sinnitellä töissä?

13.02.2019 –
Maria Rakkolainen

Työ yksinäisyyden vähentämisen Näkemys-ohjelman parissa on ravistellut sellaisia itsestäänselvinä pidettyjä käsitteitä kuin ystävällisyys ja ystävyys. Miten oikein voisi ystävystyä? Miten ystävyys alkaa?

17.01.2019 –
Heidi Rouhiainen

Täydellisyyden tavoittelu on ansa, johon yhä useammat nuoret aikuiset lankeavat. Milloin itsensä kehittäminen muuttuu pakkomielteiseksi suorittamiseksi?

19.12.2018 –
Tuula Colliander

Jokainen meistä on joskus kokenut olonsa yksinäiseksi, jopa toivonut saavansa olla hetken yksin. Hetkittäinen, vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden omien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn.

14.12.2018 –
Jenny Julkunen

Yksinäisyys on viime aikoina puhuttanut mediassa. Yksinäisyys herättää monenlaisia mielikuvia ja stereotypioita yksin koulunpihalla kiveä potkivasta lapsesta sadan kissan kanssa asustavaan erakkoon. Usein yksinäisyys ei kuitenkaan näy päällepäin.

15.06.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistatko sitä lapsena koettua tunnetta vatsapohjassa, kun aamulla silmiä avatessa muistit, että on syntymäpäiväsi tai jouluaatto? Kun nuorena silmäilit välitunnilla ihastustasi? Tai menit huvipuistoon, istuit sen ensimmäiseen laitteeseen ja hymyilit odotukselle, että hui, kohta lähtee ja lujaa!

17.04.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistan, kun olin pienenä äitini kanssa kaupan parkkipaikalla ja vanhalla naisella oli mustat vaatteet, hattu ja huntu kasvoillaan. Äitini vastasi uteluuni, että se oli suruhuntu. Merkki siitä, että nainen oli menettänyt läheisensä. Se herätti minussa hämmennystä, mutta myös kunnioitusta.

27.02.2018 –
Jenny Julkunen

Tapasin taannoin ihmisen. Hän pohti – monen meistä tavoin – kysymystä siitä, kuka ja minkälainen hän on. Hän kertoi olleensa lähestulkoon koko elämänsä yksin.

23.11.2017 –
Jenny Julkunen

Satoi vettä, kaatamalla. Työmatkapyöräilijän unelma. Ei auttanut muu kuin sonnustautua kokovartalo-goretexiin ja hypätä reippaasti satulan selkään.

04.10.2017 –
Maria Rakkolainen

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

02.10.2015 –
Henrietta Grönlund

Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa.

03.06.2015 –
Henrietta Grönlund

Myötätunto on ollut kova juttu HelsinkiMissiossa jo muutaman vuoden. Arkimerkitykseltään tuttu asia avaa vallankumouksellisia näköaloja, kun siihen perehtyy.

Visa mer ›