×
Vi använder cookies på våra sajter för att ge dig en bättre upplevelse. Med att fortsätta godkänner du detta. Läs mer ›
Acceptera
HelsinkiMissio-blogi

Yhdeksän vinkkiä yksinäisyyden kohtaamiseen

Tuuli Albekoglu
21.04.2021

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta? Sieltä saisit varmasti uusia ystäviä!” Tarkoitamme neuvoillamme hyvää, mutta samalla saatamme syventää yksinäisyyden kokemusta entisestään. Kuinka siis kuunnella, tulla rinnalle yksinäisyyden keskelle?

Pitkään yksinäisyyttä kokeneella saattaa olla vain muutama läheinen keskustelukaveri, jos yhtäkään. On suuri luottamuksen osoitus, kun yksinäisyyden keskeltä uskaltaa kurkottaa kohti toista ihmistä ja puhua pahasta olostaan – luottaa toiseen niin paljon, että tekee itsestään näkyvän ja haavoittuvan.

Puhuja tarvitsee hyvän kuuntelijan

Kuunteleminen, siinä missä puhuminenkin, on kultainen taito, jota voi harjoitella. Jollekulle voi viedä vuosia ennen kuin saa läheisensä avautumaan. Toiselle taas läheisen ihmisen avautuminen voi tulla täytenä yllätyksenä, eikä tilanteeseen ehkä osaakaan suhtautua haluamallaan tavalla.

Yhteiskuntana rohkaisemme ihmisiä puhumaan ongelmistaan avoimemmin, mutta unohdamme, että puhuja tarvitsee myös hyvän kuuntelijan. Elämme maailmassa, jossa pyörät pyörivät ja pysähtyä ei saa. Tällaisessa ilmapiirissä voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja, osoittaa missä meni pieleen ja opastaa, mihin suuntaan kannattaisi seuraavaksi suunnata. Usein kaipaamme kuitenkin kipeästi sitä, että joku vain pysähtyisi kanssamme vaikeiden asioiden äärelle ja todella kuuntelisi. Yksinäisyyden keskeltä voi olla erityisen vaikeaa ponnistaa ulos, kun jokaista sosiaalista tilannetta värittää kokemus ulkopuolisuudesta ja erilaisuudesta. Kun toiseen tukeudutaan, on kaikkea muuta ehkä jo kokeiltu.

Tehdään toisemme näkyviksi

Koemme kaikki joskus yksinäisyyttä, olipa se aktiivisen sosiaalisen elämän keskellä tai tyhjän kodin ja hiiskumattoman puhelimen hiljaisuudessa. Yksinäisyys pelottaa, ja juuri siksi sille saattaa huomaamattaan kääntää selkänsä, vaikka toista haluaisikin tukea.

Olitpa vanhempi, tukihenkilö, ystävä tai naapuri, tässä sinulle neuvoja läheisen tukemiseen yksinäisyyden keskellä.

  1. Jos olet huolissasi toisen yksinäisyydestä, voit kysellä kuulumisia rauhallisessa ja tarpeeksi yksityisessä paikassa. ”Olen huomannut, että… ja halusin tarkistaa, onko kaikki hyvin.”
  2. Anna tilaa ja aikaa. Tuen tarjoaminen voi yllättää puhujan ja siihen tarttuminen voi viedä aikaa. Älä loukkaannu, jos toinen ei ole valmis puhumaan. Tee selväksi, että olet avoin keskustelulle jatkossakin.
  3. Pidä huoli, että sinulla on aikaa ja jaksamista kuunnella. Jos hetki on huono, on usein parempi sopia yhdessä uusi aika kuin koettaa kuunnella kiireessä tai väsyneenä.
  4. Kuuntele ensin ja vältä keskeyttämistä. Jos sinulla on antaa neuvoja tai suosituksia, tee se vasta kuunneltuasi. Voit myös kysyä, millaista tukea puhuja toivoo: ”Kaipaatko ratkaisuja vai kuuntelua? Kumpi vain on ok.”
  5. Salli tunteet. Vaikka toinen kokee tilanteen eri tavalla kuin sinä itse, muista, ettei ole vääriä tunteita. Pohdi, miltä tunteen kokeminen tuntuu, oli sille mielestäsi syytä tai ei.
  6. Muistathan, että yleensä toinen puhuu sinulle tunteistaan, koska kokee voivansa tukeutua sinuun, ei syyllistääkseen sinua. Et voi myöskään ”korjata” toisen yksinäisyyttä.
  7. Kysy lisää. Näin viestit, että haluat ymmärtää puhujaa. Voit myös tehdä selväksi, ettei kysymyksiin ole pakko vastata: ”Ymmärrän jos et halua puhua tästä, mutta mietin…”
  8. Jaa oma kokemuksesi, jos se tuntuu sopivalta ja kuunneltuasi ensin. Joskus oman kokemuksen jakamisesta voi olla apua. Pidä kuitenkin huoli, ettei se vie tilanteessa kaikkea huomiota.
  9. Voit auttaa läheistäsi ammattiavun piiriin, jos läheisesi ilmaisee siihen halukkuutta. Tee kuitenkin selväksi, että hän voi edelleen puhua myös sinulle.

Meistä jokainen voi vähentää yksinäisyyttä olemalla toisillemme läsnä ja tekemällä toisemme näkyviksi. Pelkästään toisen ihmisen katse ja hymy voivat tuntua pysäyttäviltä. Ja kun toinen ihminen todella, aidosti kuuntelee, voi se olla elämää järisyttävää.

 

Kaipaatko sinä tai läheisesi apua yksinäisyyteen? Tarjoamme maksutonta apua, ota yhteyttä: helsinkimissio.fi/yksinaisyys

Tuuli Albekoglu

yksinäisyystyön asiantuntija

HelsinkiMissio-blogi – Alla inlägg

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

05.05.2020 –
Jenny Julkunen

Koko maailma elää parhaillaan hyvin poikkeuksellista aikaa. Yksinäisyys on jokaiselle meistä tuttu ilmiö ja tunne. Se kertoo ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden perustarpeestamme.

22.04.2020 –
Tuuli Albekoglu

Sosiaalinen eristäytyminen koettelee meistä useimpia, mutta eroaako poikkeustilan aiheuttama yksinäisyyden kokemus jo pidempään jatkuneesta yksinäisyydestä? Kun poikkeustila päättyy, päättyykö yksinäisyys?

18.03.2020 –
Tiina Widman

Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut maaliskuun aikana asioita, jotka jäävät historiankirjoihin.

Koronavirusepidemian tuomat muutokset ja ohjeistukset koskevat jossain määrin meitä kaikkia. Myös työelämää on nyt opeteltava uudella tavalla.

20.02.2020 –
Tuula Colliander

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

14.02.2020 –
Jenny Julkunen

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

21.01.2020 –
Sophie Holm

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

19.12.2019 –
Tuula Colliander

HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?

20.11.2019 –
Katriina Kallio

Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.

17.10.2019 –
Maria Lähteenmäki

Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.

20.09.2019 –
Jenny Julkunen

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

20.09.2019 –
Tuula Colliander

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä.

16.08.2019 –
Kaisa Tuuteri

Lapsiperheen arki tuntuu välillä räpiköinniltä kiireen ja vaatimusten ristiaallokossa. Miten tästä elämänvaiheesta ehtisi nauttiakin? Perhetoiminnan vapaaehtoisen tehtävä on auttaa pysähtymään. 

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

Visa mer ›