Seniorit

LEA TAIVALSAARI

Lukuaika:

2min

19.12.2018

Senioripysäkki-ohjaajakoulutus lähetti matkalle omaan itseen

Ikääntyvien mielenterveysongelmat ovat tulleet näkyviin. Ja niihin uskalletaan hakea apua, iloitsee Hanna Kosonen. Hän ohjaa Oulussa Senioripysäkki-ryhmiä.

Kun ihminen on sujut itsensä kanssa, sen melkein kuulee puhelinäänestä. Hanna Kososen ääni on reipas, lämmin, ystävällinen, houkuttelee toisenkin avaamaan suunsa.

– Haluan olla helposti lähestyttävä, hän sanoo.

Hän on oululaisen mielenterveystyötä tekevän järjestön vapaaehtoistoiminnan ohjaaja, kouluttautunut ensin artesaaniksi, sitten virikeohjaajaksi ja mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajaksi. Äskettäin hän löysi itsensä jälleen pätevöitymästä uuteen.

– Toiminnanjohtaja suositteli Senioripysäkki-ohjaajan koulutusta ja mielelläni lähdin.

Yksi erityinen bonuskin kutkutti.

– Olin tehnyt töitä enimmäkseen toiminnallisin menetelmin. Nyt pääsin perehtymään keskusteluryhmien ohjaamiseen. Se oli hieno kehittymisen paikka.

Erilaisuutta oppimassa

Kososen työpaikalla on kosolti tietoa siitä, miksi yksinäisyys painaa maailman onnellisimmaksi nostetun kansan senioreita.

– Yksi syy on se, ettei millään haluta kuormittaa läheisiä. Toinen on puhumattomuuden kulttuuri – yhä edelleen – vaikeista asioista mieluummin vaietaan. Sitten voi olla tietämättömyyttä avun tai tuen saantipaikoista.

Myös eläkkeelle siirtyminen on monelle kriisi silloin, kun ei ole läheisiä tai suunnitelmaa, mitä tekisi. Työvuosina oli työkaverit ja työterveyshuolto, entäpä sen jälkeen.

Hanna Kosonen ohjaa neljättä Senioripysäkin ryhmää. Toiminta sujahti luontevasti Mielenvireys-järjestöön, jolla on erilaista toimintaa keski-iän ylittäneille.

Miksi hakea Senioripysäkin ryhmään?

– Saadakseen ahdistuksen tilalle energiaa. Löytääkseen positiivisia kokemuksia, uusia näkökulmia elämään ja vielä samanikäisten kanssa. Ei tarvitse välttämättä masennusdiagnoosia, muistakin syistä voi pyrkiä ryhmään.

Mitä ryhmässä on tilaisuus oppia?

– Tuntemaan itseään ja muita entistä paremmin, joskus hyvinkin syvällisesti. Ryhmäkeskustelut antavat valmiuksia ja varmuutta kohdata erilaisuutta ja kehittyä näissä taidoissa.

Ryhmistä on tiedottanut Oulussa kaupungin Aino-neuvonta, kotisairaanhoito, seurakunnat ja muutama muu yhteistyökumppani. Facebook vie viestiä ja tietenkin puskaradio.

Ohjaajalle paras palkinto on, kun ryhmäläinen kokee saavansa apua. Kun hän sitoutuu, tulee joka viikko, mikä jo kertoo ryhmän tärkeyden.

– Vähänkö sä olet ihana, sanoi joku. Se tuntui hyvältä palautteelta kuten kukkakimppukin.

Kun Senioripysäkin ryhmä päättyy, ei tarvitse jäädä tyhjän päälle. Järjestöllä on retkiä, matkoja ja muuta virkistystoimintaa. Ryhmäläiset voivat myös jatkaa tapaamisia vapaamuotoisemmin, jos haluavat.

Avun hakemista oppimassa

Senioripysäkki löytyy tällä hetkellä 25 paikkakunnalta. Pysäkeiltä kertyneen tiedon valossa eläkkeelle jääneet eivät aina saa apua toivotulla tavalla.

– Heihin ei satsata tarpeeksi, koska heidän kohdallaan ei enää ole kysymys työkyvyn ylläpitämisestä, kouluttaja, psykoterapeutti Sari Eskelin HelsinkiMissiosta sanoo.

Oulussa tilanne on hänen mukaansa aika hyvällä mallilla. Iso kaupunki on sijoittanut palveluihin. Toisaalta ikääntyvät joutuvat usein jonottamaan ja odottamaan palvelua pidempään kuin työikäiset. Iäkkäimmät jäävät vähimmälle huomiolle. Yksityisellä puolella avun saa nopeammin, kun maksaa sen omasta pussistaan.

Eskelin kertoo, että osa seniori-ikäistä ei ole tottunut avaamaan henkilökohtaisia asioitaan, saati hakemaan apua. Mielenterveyden horjumiseen liittyvä stigma istuu lujassa. Silloin sinnitellään omin neuvoin liian pitkälle.

Sen sijaan nuoremmat seniorit hakeutuvat jo nopeammin ammatillisen avun piiriin.

– On hyvä, että kynnys madaltuu ja lähdetään herkemmin liikkeelle.

Eläkkeelle siirtyessä on suuria odotuksia. Harva varautuu ikäviin yllätyksiin. Mutta joskus tilanteet muuttuvat nopeasti. Tulee kriisi, menetyksiä, pohja putoaa. Ihminen jää yksin.

– Ikääntyviä kuormittavat nykyisin myös ennen kokemattomat asiat, joihin ei ole osattu varautua ja joista ei ole kokemusta. Miten toimia oikein vaikkapa uusperheiden muuttuvissa tilanteissa?

Aikaisemmin oltiin tappiin asti töissä. Nyttemmin jotkut joutuvat pois ennenaikaisesti, mikä tuo stressiä. Oletkos sinä vielä töissä -kysymykset ahdistavat, kun on joutunut lähtemään ansiotöistä vastoin omaa tahtoaan.

Hiljaisuutta oppimassa

Hanna Kososelle Senioripysäkin ryhmänohjaajakoulutus oli tilaisuus tutustua myös omaan itseen.

– Oli se rankkaa. Uskallusta heittäytyä, ihan niin kuin ryhmäläisetkin tekevät.

Matka oli nelikymppiselle kelaus tähänastiseen elämänhistoriaan.

– Kasvua. Pääsi rauhaan käsiteltyjen asioiden kanssa. Jälleen huomasi, että puhuminen auttaa. Se on terapeuttista.

Löydöistä yksi oli syvemmän läsnä olemisen opiskelu, hyvä hiljaisuus.

– Minulla on ollut taipumus täyttää tyhjätkin hetket. Tärkeää on oivaltaa paikallaan olemisen merkitys, hiljaisuuden sietäminen.

Kun seuraava ohjaajakoulutus järjestetään, keiden kannattaisi hakea?

– Sellaisen, jolla on sosiaali- tai terveysalan pohjakoulutus ja mielellään ryhmänohjaajakokemusta. Sellaisen, joka haluaa kuunnella muita, on asenteiltaan myönteinen ja tahtoo auttaa ihmisiä. Oman jaksamisen rajat on myös hyvä tietää.

– Yksinäisyys ei ole häpeä, siihen ei kannata käpertyä, kun apua on saatavissa, Senioripysäkin ohjaaja Hanna Kosonen rohkaisee.

– Senioripysäkki-ryhmissä on tarjolla uusia ystäviä, oivalluksia, jakamisen iloa, myötätuntoa ja sen opettelua.

LEA TAIVALSAARI

19.12.2018